Reilummat eduskuntavaalit
Suomen nykyinen eduskuntavaalijärjestelmä kohtelee tylysti erityisesti sellaisia pienpuolueita, joiden kannatus jakaantuu tasaisesti koko maahan. Ne jäävät helposti äänikynnyksen taa kaikissa vaalipiireissä. Pienissä vaalipiireissä vähän pienimpiä suuremmillakin puolueilla on vaikeuksia saada yhtään edustajaa läpi, ja näin puolueen äänet menevät noissa vaalipiireissä helposti "hukkaan".
Vaalijärjestelmän poliittista suhteellisuutta on mahdollista parantaa niin, että kaikki puolueelle koko maassa annetut äänet lasketaan puolueen hyväksi, ja samalla säilytetään alueellinen suhteellisuus, eli vaalipiiritkin saavat kukin sovitun määrän paikkoja. Tällainen järjestelmä mahdollistaa myös pienehköjen vaalipiirien käytön, eikä vaalipiirejä tarvitse siis liittää yhteen pienten puolueiden äänestämisen mahdollistamiseksi. Esittelen tässä yhden tällaisen vaalijärjestelmän.
Kuva 1 esittää, monenko paikan edestä mikäkin puolue sai ääniä juuri käydyissä eduskuntavaaleissa. Kuvan oikeassa laidassa vaalipiirien puolueiden paikkaosuudet on laskettu yhteen. Kuten nähdään, summat vastaavat kullekin vaalipiirille kuuluvaa paikkamäärää. Jokaisen puolueen kohdalla on laskettu myös sen eri vaallipiireissä ansaitsemat paikkamäärät yhteen (35,55 paikkaa SDP:lle jne.). Nämä luvut kertovat, montako edustajapaikkaa kullekin puolueelle kuuluisi.
Kaikille puolueille annetaan heti niiden kokonaislukuosuuksien mikaisen paikat. Esimerkiksi SDP:n Helsingissä saama paikkaosuus on 2,99, joten se saa sieltä ainakin kaksi paikkaa. Seuraavaksi päätetän, mille puolueille ansaitut vajaat paikat jaetaan. Tässä tapauksessa käytetään raja-arvoa 0,47. Ne puolueet, joiden jäljelle jäänyt paikkaosuus on suurempi kuin 0,47 paikkaa, saavat yhden ylimääräisen paikan. Muut puolueet jäävät ilman ylimääräistä paikkaa. Näin paikkojen kokonaismääräksi tulee 200 (ks. alin rivi).
Kuvassa 2 nämä sovitut paikkamäärät on jaettu takaisin vaalipiireihin. Valitsin tähän sellaisen tavan, jossa paikat jaetaan pienimmästä paikkoja saaneesta puolueesta alkaen, päätyen lopulta suurimpaan. Tässä mallissa pienet puolueet saavat varmasti paikan niistä vaalipiireistä, joissa niillä on suuri kannatus.
Paikat annetaan niistä vaalipiireistä, joissa puolue on saanut suurimmat paikkaosuudet. Kaikkein viimeisimmät jaettavat paikat voi joutua pakottamaan niihin vaalipiireihin, joissa paikkoja on vielä jäljellä. Tässä mallissa nuo "pyöristysvirheet" osuvat siis kaikkein suuurimmille puolueille.
Näissä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa toiseksi suurimman puolueen (PS) kohdalla sen viimeinen paikka menee Oulun vaalipiiriin paikkaosuudella 0,67, vaikka perussuomalaisilla olisi paikkaosuus 0,71 Uudenmaan vallipiirissä (jossa kaikki paikat on jo jaettu). Tässä "pyöristysvirhe" on pieni. Suurimman puolueen, SDP:n kohdalla viimeinen paikka menee Oulun vaalipiiriin, vaikka se ei ansaitsisi siellä enää yhtään lisäpaikkaa (se saa siellä kaksi lisäpaikkaa paikkaosuudella 0,85).
Tämän jälkeen kuvan 2 mukainen määrä paikkoja jaetaan ehdokkaille vaalipiireissä nykyiseen tapaan, puolueen eniten ääniä saaneille ehdokkaille. Vaalipiirien ehdokaskohtaiset tulokset löytyvät sivulta https://tulospalvelu.vaalit.fi/EKV-2019/fi/lasktila.html.
Tässä on hyvä ehdotus. Olet tehnyt töitä asian eteen, kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Vaalijärjestelmässämme on tosiaan suuria puolueita hyödyttäviä piirteitä jotka samalla rangaisevat sekä keskisuuria että etenkin pieniä puolueita. Ei Suomi sinällään ole tässä asiassa lainkaan pahimmasta päästä, mutta voisi tämä systeemi olla vieläkin parempi. Mutta koska muutos olisi haitallinen neljälle suurimmalle puolueelle sitä tuskin saadaan tehtyä muuten kuin pienin askelein – esimerkkinä joidenkin vaalipiirien yhdistäminen eduskuntavaaleissa.
Ilmoita asiaton viesti
Muutos on tosiaan puoluetaktisesti kiusallinen niille puolueille, jotka nyt saavat noiden paikoitta jäävien pienpuolueiden äänet. Voi olla, että tämä ongelma koskee nykyisessä eduskunnassa kaikki kristillisiä (tai vasemmistoliittoa) suurempia puolueita. Sari Essayah otti vaalijärjestelmän epäreiluuden esiin jossain puoluejohtajatentissä, mutta muut eivät asiaan reagoineet. Myös vihreät kuulunevat jo niihin ”suuriin” puolueisiin, joita vaalijärjestelmän korjaaminen ei enää kiinnosta.
Yksi syy, miksi vaalijärjestelmää lähdettiin aikanaan korjaamaan, oli vIhreiden puheenjohtajan jääminen rannalle Pohjois-Karjalassa suuresta henkilökohtaisesta äänisaaliista huolimatta. Perinpohjaisimmin asiaa pohdittiin Tarastn työryhmässä, joka julkaisi mielintönsä vuonna 2002 (”Suhteellisuuden parantaminen eduskuntavaaleissa”). Yhteisymmärrystä ei kuitenkaan löytynyt. Sittemmin kompromissina vaalipiirirajoja muutettiin oudolla tavalla niin, että tuloksena oli esim. aiempaa suurempi, mutta maakunnallisesti sekava Savo-Karjalan vaalipiiri. Vihreiden kiinnostus järjestelmän parantamiseen saattoi loppua tähän.
Kun tarkastellaan esittelemäni menetelmän paikkajakoa toteutuneeseen paikkajakoon, voi todeta, että vasemmistoliitto ja RKP saivat saman määrän edustajia molemmilla vaalitavoilla. Tätä suuremmat puolueet saivat esitellyssä menetelmässä hieman toteutunutta vähemmän edustajia, ja tätä pienemmät hieman toteutunutta enemmän edustajia. Tuossa rajalla nykyinen vaalitapa kohtelee RKP:tä melko hyvin, koska se saa äänensä vain muutamasta vaalipiiristä, ja kristillisdemokraatteja huonosti, koska heidän äänensä jakautuvat suhteellisen tasaisesti koko maahan. Vihreiden kohdalla voi todeta, että esitelty menetelmä antaa sille paikan Lapista, missä se sai suhteellisen suuren äänisaaliin, mutta jäi viime vaaleissa ilman edustajia.
Esitelty menetelmä ei edellytä vaalipiirien yhdistelyä, vaan salllii suhteellisen pienet ja luontevat vaalipiirit, ilman että äänet menisivät ”hukkaan”. Näin paikallinen suhteellisuus toteutuu paremmin, ja edustajat koetaan paremmin ”omiksi”.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa vihreät ovat koko ajan ajaneet tuohon muutosta, vaalipiirien yhdistäminen aikanaan oli pieni askel eteenpäin, mutta aivan riittämätön, kehno korvike sille mistä aiemmin sovittiin. Vasta näissä vaaleissa tuo asia on jäänyt enemmän taustalle ja vaikka vihreät yhä häviävät vaalitavan takia noin 3 paikkaa, on puolue kohdistanut huomionsa enemmän muualle. Tosiasia on, että vihreät ovat olleet merkittävin ja pontevin tämän asian korjaamista ajanut puolue.
Eli kommentissasi on kohtalaisesti virheitä.
Ilmoita asiaton viesti
Vihreät olivat uudistusta ajavalla puolella ainakin tuon Pohjois-Karjalan kommelluksen jälkeen. Sen jälkeen en tiedä. Hiljaisuus voi puhua sen puolesta, että vihreät eivät koe asiaa enää ajankohtaiseksi. Odotan innolla jotain kannanottoa vaalijärjestelmän parantamisen suuntan. Saa nähdä miten käy. Ovatko vihreät vielä hyvän suhteellisen edustuksen puolustaja, vai jo valtakunnalliseksi suureksi puolueeksi tähtäävä puolue, joka pitää mieluummin isojen puolueiden puolta., Kristillisdemokraatit olivat vaalikampanjan aikana tekemieni (ehkä rajallisten) havaintojen perusteella ainoa puolue, joka otti vaalijärjestelmän parantamisen esiin.
Vastausviestissäni en kuvannut vihreiden tilannetta oikein päin. Hehän saivat esitetyssä menetelmässä 23 paikkaa eduskuntavaaleissa saatujen 20:n sijaan. Muita virheitä ei tainnut olla.
Ilmoita asiaton viesti
P.S. Selailin vihreiden poliittista tavoiteohjelmaa, ja löysin sieltä kaksi vaaleihin liittyvää kohtaa. Toinen on äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden laskeminen 16 vuoteen, ja toinen on vaalipiirien suurentaminen. Vaalipiirien suurentaminen olisi vihreille vaalitaktisesti edullista. Minä en kannata tuollaista järjestelyä, sillä se rikkoisi nykyisen alueellisen edustavuuden, ja oletettavasti suosisi jonkin verran (vihreille tärkeitä) keskuskaupunkeja haja-asutusalueiden sijaan, vaikka toisaalta parantaisikin poliittista suhteellisuutta hieman. Jos uudistuksia tehdään, kannatan sellaisia, jotka ottavat huomioon sekä poliittisen suhteellisuuden parantamisen, että alueellisen suhteellisuuden takaamisen nykysellä (tai mieluummin nykyistä paremmalla) tasolla.
Ilmoita asiaton viesti
Pulma tosiaan on että järjestelmä suosii suuria puolueita (ketä kulloinkin ovatkaan) eikä ole tietyllä tavalla katsottuna heidän etunsa muuttaa järjestelmää. Pulmallinen tilanne… Mieluusti näkisin muutosta tuossa jatkossa, mutten ole varma kuinka realistista muutoksen odottaminen on – tai noh, melko huonolta näyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Myös Marko Kivelän kommentti yllä ja vastaukseni siihen käsittelivät tuota suurten vallassa olevien puolueiden haluttomuutta tehdä vaalijärjestelmästä reilumpi. Mainitisin Tarastin työryhmän, joka on ollut merkittävin suhteellisuuden parantamiseen tähdännyt hanke. Jonkin tasoista tahtoa on siis ollut, vaikkakin puolueiden taktiset edut saattoivat olla merkittävä syy siihen, miksi tuosta hankkeesta ei villoja tullut. Ehkä tehtävä ei ole mahdoton, jos heikommat saavat kerättyä voimansa yhteen. Ehkä tuohon aiheeseen palataan vielä.
Ilmoita asiaton viesti
Eri maissa on vaalijärjestelmiä, jotka suosivat suuria puolueita, on äänikynnyksiä ym. Tällä on haluttu välttää puoluekentän pirstoutumista ja haluttu parantaa poliittisen järjestelmän toimintakykyä. Onko sitten oikein tai väärin, mutta näin ovat vaalijärjestelmiä luoneet valtio-oppineet ja poliitikot ajatelleet.
Olemme nyt nähneet Suomen puoluekentän jo pirstoutuneen niin, että mikään puolue ei saanut enää edes lähelle 20% äänistä ja hallitusneuvotteluista odotetaan ennätysmäisen vaikeita. Haluammeko hajottaa poliittista järjestelmäämme ja heikentää sen toimintakykyä vielä lisää?
Ilmoita asiaton viesti
Puoluekentän pirstoutuminen on tosiaan yleinen argumentti, jota on käytetty uudistuksia vastustettaessa. Yllä esitelty menetelmä antaisi paikkoja neljälle sellaiselle puolueelle, jotka eivät saaneet paikkoja viime vaaleissa. Mielestäni tämän ei pitäisi olla ongelma, sillä jo nyt tuollaisia pieniä ryhmiä eduskunnassa on ollut (esim. muista eduskuntaryhmistä eronneina ryhminä), eikä niistä ole ollut juurikaan haittaa. Ryhmäpuheenvuoroja myönnetään vain niitä suuremmille ryhmille, joten aikaakaan pikkupuolueet eivät eduskunnassa vie. Uskon että muutama vanhoista jähmeistä poikkeava uusi puolue voisi paremminkin tervehdyttää eduskunnan keskustelua kuin haitata sitä.
Ainakin osa ”puoluekentän pirstoutumisen vastustamisesta” on suurten pulueiden taktista jarruttelua. Vahvin argumentti nykyistä pienempien puolueiden eduskuntaan päästämisen puolesta on kai se, että eduskunnan pitäisi edustaa kansan tahtoa, ja jos yksi kahdessadasosa suomalaisista haluaa oman edustajan, heille tuo edustaja luonnollisesti kuuluu.
Kaksipuoluejärjestelmää on kehuttu sillä argumentilla, että hallitukset ovat lähes aina yhden puolueen enemmistöhallituksia. On tuossakin argumentissa jotain järkeä, mutta pidän silti monipuoluejärjestelmää ja usean puolueen hallituksia parempana vaihtoehtona.
Tulevien hallitusneuvotteluiden ennustetut vaikeudet eivät perustu juurikaan siihen, että joukossa on pieniä puolueita. Enemmämkin kyse on puolueiden linjojen erilaisuudesta ja niiden yhteensovitamisen vaikeudesta. Suomessa pienet hallituspuolueet kuten RKP ja KD ovat yleensä olleet hallituksissa hyvin ongelmattomia, ja niiden avulla on aika helppo täydentää mikä tahansa koalitio enemmistöhallitukseksi. Vaikeudet ovat tulleet yleensä noita pieniä puolueita suurempien puolueiden kahnauksista.
P.S. Joissain maissa on ollut pitkään vähemmistöhallituksia. Suomikin voisi kokeilla välillä tätä mallia, jos enemmistöhallitusten katsotaan olevan sisäisesti liian riitaisia. Siinä mielessä kannatankin tuota lähestymistapaa, että esimerkiksi kaikkein viimeisimmän hallituksemme yksi keskeinen ongelma oli se, että se yritti ajaa läpi suuria uudistuksia eduskunnassa pienen enemmistönsä turvin, neuvotteltmatta uudistuksista muiden kanssa. Vähemmistöhallitusvaihtoehdossa parlamentaariset neuvottelut olisivat luonteva osa toimintaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Haluammeko hajottaa poliittista järjestelmäämme ja heikentää sen toimintakykyä vielä lisää?
”
Äänestäjäthän tuloksen ovat luoneet. Eiköhän isompiakin puolueita vielä tule kutistuakseen aikanaan taas pienemmiksi. Jonkinlainen oikeudenmukaisuus lienee tärkeämpää eikä se oikein pienpuolueiden kohdalla toteudu.
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy tosiaan huomata se, että Suomen suurten puolueiden koko ei ole pienentynyt vaalijärjeselmän vuoksi, vaan siksi, että äänestäjät ovat halunneet pienentää noiden puolueiden kokoa. Vaalijärjestelmän muuttamista tai muuttamatta jättämistä ei voi demokratiassa perustella sillä, että haluttaisiin taistella äänestäjien vaaleissa ilmaisemia päätöksiä vastaan.
Kansan tahtoa ei pidä tietenkään liioitella toiseenkaan suuntaan. Esitelty vaalitapa tähtääkin kansan tahdon mahdollisimman tarkkaan toteutumiseen (sekä poliittisen että alueellisen suhteellisuuden osalta).
Ilmoita asiaton viesti
Täydensin esitystä parilla kuvalla, jotka näyttävät, miten esitelty menetelmä olisi toiminut vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Vimeisten paikkojen ”pyöristysvirheet” jakautuivat hieman tasaisemmin puolueille (Vihr, SDP ja Kesk).
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoinen on myös Sainte-Laguën menetelmä.
En ehtinyt laskea kaikkia vaalipiirejä mutta vaikkapa Helsingissä sillä menetelmällä kokoomus, vihreät ja vasemmistoliitto olisivat menettäneet yhden paikan ja vastaavast Liike Nyt, piraatit ja keskusta olisivat saaneet yhden.
Ruotsissa käytössä oleva muunnettu Sainte-Laguën olisi vienyt vain yhden kokoomuksen paikan, jonka olisi saanut Liike Nyt.
Sainte-Laguën menetelmä suosii ensimmäisen paikan saamista. Ruotsalaisten käyttämä versio pyrkii saamaan tuloksen, joka vastaisi paremmin puolueiden suhteita.
JK. Katsoin vielä Lapin. Siellä keskusta olisi menettänyt yhden, joka olisi mennyt vihreille. Sekä normaalilla että muunnetulla Sainte-Laguën menetelmällä.
Ilmoita asiaton viesti
Ensimmäisen kuvan alalaidassa paikat jaettiin puolueille vaalipiirien yhteenlaskettujen paikkaosuuksien perusteella (ei siis vaalipiirikohtaisesti, kuten nykyisessä järjestelmässä). Käytin Haren kvoottia, joka on yksi korkeimpien jäämien menetelmä. Käyin sitä, koska tarkoitus oli tavoitella mahdollisimman hyvää suhteellisuutta. Tuon vaiheen voisi korvata myös jollain korkeimpien keskiarvojen menetelmällä, kuten D’Hondtin tai Sainte-Laguën menetelmällä. D’Hondt suosii tunnetusti hieman suuria puolueita, ja Sainte-Laguë on tasaisempi.
Ensimmäisessä kuvassa D’Hondt olisi antanut paikkojen jaoksi 37, 36, 35, 29, 23, 16, 9, 8, 4, 2, 1. Mutta koska Ahvenanmaalle pitää järjestää yksi paikka, muille jää vain 199 paikkaa. Näiden jakaminen D’Hondtilla johtaa jakoon 36, 36, 35, 29, 23, 16, 9, 8, 4, 2,1, 1, missä viimeinen paikka on siis ylimääräinen Ahvenenmaan paikka.
Sainte-Laguë antaisi jaoksi 36, 35, 34, 28, 23, 16, 9, 8, 5, 2, 1, 1, 1, 1. Tämä on täsmälleen sama jako, kuin Haren kvootin antama. Modifioitu Sainte-Laguën menetelmä antaa jaon 36, 36, 34, 28, 23, 16, 9, 8, 5, 2, 1, 1, 1, eli kansalaispuolue menettää paikkansa, ja sen saavat perussuomalaiset.
Modifioitua Sainte-Laguën menetelmää käytetään kai myös siksi, että estetään sellainen taktikointi, jossa puolueet jaetaan sellaisiin pieniin osiin, joissa pyöristykset ylöspäin osuisivat itselle. Jos kysytään, mikä jakomenetelmä on tarkimmin suhteellinen, minusta helpoin on perustella Haren kvootin tarkkaa suhteellisuutta. Sainte-Laguë antaa lähes samoja tuloksia, mutta korkeimman keskiarvon menetelmät toimivat hieman eri tavalla. D’Hondt suosii tunnetusti hieman suuria puolueita, mutta sen toimintaa voi selittää niin, että se vastaa kysymykseen, kuka saisi paikat, jos puolueet saisivat jakaa äänisaaliinsa ehdokkaileen miten haluavat, ja eniten ääniä saaneet (yli kaikkien puolueiden) valittaisiin. Ei täysin suhteellista, mutta joku logiikka tässäkin. Kaikkiin menetelmiin sisältyy joitain pieniä paradokseja, joten ptää vain valita itselle sopivin.
Suomen nykyisessä eduskuntavaalijärjestelmässä D’Hondtin menetelmä suosii hieman suuria puolueita. Tarkkaan suhteellisuuteen pyrittäessä suurempi ongelma on kuitenkin jako vaalipiireihin, ja tulosten laskeminen erikseen jokaisessa vaalipiirissä. Erityisesti pienissä vaalipiireissä järjestelmä syrjii pieniä puolueita. Siksi kuvaillussa menetelmässä paikat jaettiin (ensimmisen kuvan alalaidassa) puolueille koko valtakunnan tulokseen perustuen, ja tämän jälkeen paokat ”palautettiin” vaalipiireihin niiin, että tuo valtakunnan tasolla laskettu tarkka suhteellisuus säilyi. Sellainen huomio vielä, että laskukaava ei perustunut valtakunnassa annettuun kokonaisäänimäärään, vaan kuvatusssa menetelmässä kunkin vaalipiirin vaikutus valtakunnalliseen tulokseen vastaa sille kuuluvaa paikkamäärää. Näin esimerkiksi eri vaalipiirien erilainen äänestysaktiivisuus ei vaikuta tulokseen, vaan Lapin painoarvo on aina 7. Toinen syy tällaisen laskutavan valintaan oli joidenkn paradoksien välttäminen.
Laskin vielä pikaisesti koko maan tuloksen niin, että paikat jaettiin nykyiseen tapaan kussakin vaalipiirissä erikseen, mutta käytin jaossa Sainte-Laguën menetelmää. Sain tulokseksi 36, 37, 35, 29, 25, 18, 8, 7, 3, 1, 0, 1. Nolla välissä on piraattipuolue, joka ei saa yhtään paikkaa. Mielenkiintoisinta tässä tuloksessa on kai se, että pyöristysten johdosta perussuomalaiset nousevat suurimmaksi puolueeksi.
Eduskuntavaalien virallinen tulos oli 40, 39, 38, 31, 20, 16, 9, 5, 1, 0, 1.
Ilmoita asiaton viesti